sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Ensikosketus uuteen Sigma 85mm f/1.4 Art-putkeen / Keke, photoshoot 12.1.



Erittäin pitkän ja tuskaisen pohdinnan jälkeen päätin vihdoin ja viimein ostaa uuteen kameraani muotokuvauslinssiksi Sigman uuden version 85mm f/1.4:stä, joka on osa Sigman Art-sarjaa. Pähkäilin pitkään tämän ja vanhemman Sigman 85mm f/1.4:n välillä, sillä vanhempaa mallia löytyi huomattavasti halvemmalla, käytettynä tietty (n. 500 € vs n. 1070 €). Hintaero on niin suuri, että mietin, onko mitään järkeä ostaa tuota uudempaa versiota, onko se muka niin paljon parempi. Yksi vaihtoehtoni oli myös Nikkor 85mm f/1.8G, joka olisi myös ollut Sigman Art-linssiä paljon edullisempi, ja niin oikeastaan sitä vanhempaakin mallia. Kuitenkin Sigman linssien iso aukko houkutti, sekä Art-mallin kehuttu piirto, kuvanlaatu ja tietty se, että se on näistä vaihtoehdoista uusin.

Selailin Flickrissä kaikilla näillä otettuja kuvia, ja vaikka Nikkor 85mm f/1.8G:n jälkeä oli kehuttu todella hyväksi ja sen kromaattista aberraatiota lähes olemattomaksi, löysin niin huonolaatuisia tällä linssillä otettuja kuvia, jotka olivat täynnä CA:ta, että hylkäsin sen. Canonin 85mm f/1.8 USM:ssa minua oli eniten ärsyttänyt sen tapa vääristää värejä (kuvat olivat todella usein hieman cyaaneja), sekä se CA:n määrä, joten tuumasin, että vaikka se hyvä linssi onkin, en enää halua halvan hinnan houkuttelemana kärsiä sen huonoista puolista.

Nikkor 85mm f/1.4:ää en edes harkinnut, sillä sen erot Sigma Art:iin ovat melko minimaalisia, ja kuitenkin hintaeroa on jo n. 700 €. Jos olisin sellaisen löytänyt käytettynä, hieman edullisempaan hintaan kuin Sigman, olisin ostanut sen. Kolusin kuitenkin nettikirppareita ja kamerafoorumeita kolmen viikon ajan joka päivä, löytämättä sitä, enkä myöskään Sigmaa. Nämä objektiivit ovat vielä niin uusia ja hyviä, ettei niitä ole juurikaan käytettynä myynnissä.

Koska minulla oli tulossa sovittu "kuvauskeikka" kaverini kanssa perjantaina, ja halusin ehdottomasti ottaa nuo kuvat kunnon muotokuvauslinssillä, minun oli tehtävä päätös, en voinut jäädä odottamaan, josko näitä objektiiveja joskus tulisi ehkä myyntiin käytettynä. Valitsin Sigman Art-version, ja ostin sen uutena Superkuva.fi:stä. Tulin siihen tulokseen, että sen paremmuudesta vanhempaan malliin verrattuna kannattaa maksaa, ja jos joskus jostakin syystä päättäisin myydä sen, saisin sen myytyä todennäköisemmin, ja parempaan jälleenmyyntihintaan.
Objektiivi saapui viime torstaina, ja perjantaina nappasin sen mukaani, kun lähdin kuvaamaan kaverini pientä welsh corgi cardigan -pentua, Kekeä!

Näissä kahdessa kuvassa ei AF ole osunut ihan nappiin...







Vielä vähän käsitellympi versio tuosta ylemmästä kuvasta!

Takanani on nyt vasta yksi kokemus Sigma 85mm f/1.4 Art -objektiivin kanssa, mutta voin nyt jo sanoa, että wau! Aivan ihanaa jälkeä täydellä aukolla! Kohde on veitsenterävä, ja tausta sumentuu todella kauniisti. Värientoisto on kylläistä, värit oikean sävyisiä, kontrastia kuvissa on sopivasti, eikä CA:sta ole tietoakaan (paaitsi ehkä hieman noiden sivusta otettujen kuvien risuissa ja ruohoissa valkoista lunta vasten, mutta todella pientä sellaista, ja mikä tärkeintä, pääkohteessa itsessään ei näy mitään). Tämä putki vaikuttaa oikein passelilta valinnalta muotokuvaukseen. Automaattitarkennusta on haukuttu melko paljon, ja sen ajoittaisen toimimattomuuden huomasin kyllä itsekin vilkasta koiranpentua kuvatessani (kaikki postauksen kuvat on otettu AF:llä). Hieman joidenkin kuvien kohdalla harmitti, ettei AF ollut toiminut, mutta koska ylivoimaisesti suurin osa kuvista osui kuitenkin ihan nappiin, ei minulla kovin pahaa sanottavaa vielä tämän ensimmäisen kokemukseni perusteella AF:stä ole, saatika mistään muustakaan.
Kovin painavaksi putkeksi tätä on myös moitittu, ja kyllähän tämä noin 1100g painollaan onkin vähän tukevampi keskiverto-muotokuvausputkea, mutta itseäni paino ei kyllä vaivannut lainkaan. Jaksoin oikein hyvin ottaa lukuisia kuvia Kekestä ilman, että olisin huomannut käsieni väsyvän lainkaan, enkä minä ole kovinkaan lihaksikas ihminen :D mutta se vaikuttanee asiaan paljon, millä on tottunut kuvaamaan. Kyllä se edellisen kamerani objektiiveihin verrattuna on todella painava, mutta uuden kuvauskalustoni myötä olen jo tottunut siihen, että painoa on jonkin verran. Eikä tämä ole mitään verrattuna Sigman 120-300mm f/2.8 -objektiiviini, joka painaa kameran kanssa jo yli neljä kiloa. Olin jonkin verran käynyt sitä testailemassa ennen tämän hankkimista, joten uskoisin, että olen siitä saanut hieman tuntumaa näiden laitteiden painoon.

Kirjoitan tästä laajemman arvostelun, kunhan saan kunnolla tuntumaa tähän objektiiviin, ja olen päässyt testaamaan sitä erilaisissa olosuhteissa. Lemmikkien (ja toki myös ihmisten) muotokuvaus tulee kuitenkin olemaan varmasti 99% se, mihin tätä linssiä käytän. Keken kuvaaminen oli todella kivaa, ja tahtoisinkin jatkossa pyrkiä panostamaan yhä enemmän nimenomaan lemmikkikuvaukseen, ja kenties tehdä juuri siitä sen oman alani.